Lokkien liukumaki

Viimeista kokonaista reissupaivaa viedaan.

Torstai meni loppujen lopuksi pelkaksi lepailyksi. Matkustuspaivat, varsinkin oinen liikkuminen vaatii aina veronsa. Toisaalta miksi sita tarvitsisikaan hampaat irvessa tehda asioita, jos voi olla tekemattakin?
Eilen kavimme tutustumassa Budapestin kupeessa sijaitsevaan Szentendren vanhaan kaupunkiin. Tunnelma oli rauhallinen. Kuljeskelimme kaduilla ja kavimme antiikkikaupoissa. Punaisen kirkon tsetseenimuseosta loysimme maalauksen Hietsusta (ystava). Joku voisi vaittaa kuvassa olevan jaban esittavan Jeesusta. Harmi vaan ettemme onnistuneet salavalokuvaamaan sita, vaikka olimme museon ainoat asiakkaat. Innokkaat siivoojat saattavat toisinaan olla myos riesa. Lauri osti postin kioskilta arvan. Myyja tuli levea hymy naamallaan ulos kioskista ojentamaan voiton hanelle ja katteli viela paalle. Naisten mies mika naisten mies.
Takaisin Budapestiin saavuttuamme kavin hostelilla kaappaamassa pyyhkeen ja uimapukun reppuun ja suuntasin kylpylaan. Ilta oli pimea ja toisen ulkoilma altaan 37 asteinen vesi tuntui maanpaalliselta taivaalta. Toisessa altaassa oli olo kuin pienella tytolla mennessani voimakkaan virran mukana ympyraa kuin karusellissa. Viidentoista minuutin valein virtaus muuttui poreeksi. Todellakin, pala taivasta.
Hostellille palattuani paatimme lahtea ulos brasilialaisen huonetoverimme Danielin ja Laurin kanssa. Suuntasimme Stiinan kehoitusten mukaisesti Klub Vittulaan (baarin nimi kirjaimellisesti), Budapestin Torveen. Kyseessa oli suhteellisen pieni kellari taynna savua ja ihmisia. Musiikki hiveli korvia (kylla Unkarissa osataan!). Ilta venyi suhteellisen pitkaksi ja Non stop ABC:lta tarttui kotimatkalle evaaksi pikkupullo Jagermaisteria. Daniel piti siita erityisesti. Olimme jo melkein kotiovella, kun hairahduimme viela kavaisemaan lahipubissamme Galleriassa. Ovessa lukee, etta se on avoinna 00-24 ja asiaa tiedusteltuamme ystavallinen baarityontekija kertoi asian todella olevan niin. Viela kaatui yksi Dreher lisaa kurkusta alas ja turkkilaiseen paastyamme oli vaikeaa tilata, kun ei meinannut enaa oikein nahda kunnolla. Siis se oli tupakansavusta tietenkin, ei juomisesta..

Tanaan teimme ihmeita ja ylitimme Tonavan. Vaikka olemmekin erikoistuneet Pestin puoleen tutustumiseen, oli antoisaa kayda myos Budassa. Linnamaelta naki pitkalle.
Lauri vei minut 1,2 kilometria pitkalle luolaseikkailulle. Maanalla oli kosteaa ja tunnelliverkostoista tehty kiinnostavia erilaisilla tehosteilla, muuanmuassa musiikilla. Viisitoistavuotta sitten olisin varmasti pissannut housuun jannityksesta ja riemusta, mutta nyt kaikki tuntui teennaiselta. Mutta naimpahan sentaan punaviinia suihkivia lahteita ja niiden ymparilla porraavia banaanikarpasia.
Paluumatkalla, oh niin tuttuun ja turvalliseen Pestiin jaimme seisomaan keskelle Chain bridgea pitkaksi toviksi seuratessamme lokkien leikkia Tonavan virtauksessa. Sadat lokit tulivat takaperin virtauksen mukana kohti sillan reunaa ja juuri ennen sillan alle joutumistaan ne lehahtivat lentoon ja laskeutuivat taas parin sadan metrin paahan sillasta aloittaakseen saman takaperin ajelehtelemisen uudelleen. Toiset uskalsivat tulla lahemmaksi siltaa kuin toiset. Ajattelimme ruveta tekemaan bisnesta mika lokki uskaltautuu pisimmalle- vedonlyojina.

Daniel jatkoi matkaa ja nyt ollaan taas vain me kaksi viheltelijaa jalleen.