Vatsaa pistelee ja taytyy olla koko ajan tietoinen missa sijaitsee lahin toilet. Vuorikiipeilimme tanaan Tampa- vuoren huipulle (kabiinihissilla). Ihan kivat nakymat: Brasov, vuoria ja sumua. Kasinolla eilen illalla saamistaan kehoituksista viisastuneena Lauri paatti ruveta opettelemaan romaniaa ja teki lounastilauksensa romaniaksi. Han yritti tilata munakkaan pekonilla, mutta tilasi juustottoman pekonikeiton ilman juustoa. Tarjoilija oli kuitenkin koko ajan ihan messissa. Mina sain talla kertaa mita halusinkin: salaattia ja pannukakkua. Toisin kuin viikko sitten Budapestissa, jolloin tilattuani kaakaon (hot chocolate) sain kuuman koiran (hotdog). Onneksi Tsilpilla oli nalka ja toisella kerralla tarjoilijakin ymmarsi mita olin vailla.
Nyt toivoisin etten olisi syonyt tanaan mitaan.
Palattuamme korkeuksista kavimme pikaisella kierrokselle Muzeum de la art:ssa, jossa meidat paastettiin tasan yhteen nayttelyyn. Ihan hienoja kuvia Himalayalta. Poikkesimme myos viereisessa museossa, jossa myos olimme ainoat vierailijat. Meita varten sytytettiin valot nayttelyhuoneeseen. Etta semmoista.
Loysimme torstaina Brasovin Torven, Fifi cafen. Get your fuckin ass out off the fuckin car, soi tunnelmallisesti taustalla joudessamme olutta pullosta. Silmat punoittivat ja kirvelivat tupakansavusta. Hyva paikka.
"Hyvaa iltaa. Vittu, saatana, perkele", laukaisi Adrian. Oli lievasti sairas fiilis, kun viettaessa perjantai iltaa romanialaisessa Jazz baarissa edessa seisoo selvasti paikallinen nuori herra Jean Sibelius paita paallaan ja suomileijonariipus kaulansa ymparilla. Kaiken kukkuraksi aluksi voisit luulla, etta han osaa suomea, mutta myohemmin kay ilmi, etta hallussa on vain (laaja) kiroilu- ja kannayssanoasto. Tutustuimme joukkoon romanialaisia kaksvitosia nuoria. Lauri luovutti ajoissa, mutta Sam ja mina lahdimme heidan kanssaan clubille. Life is life soi ja jengi hurrasi. Tunnelma oli kuin kolmetoista vuotta sitten Jovin- discossa. Viidelta aamulla Adrian ja Gratsie tarjosivat meille pizzat ja oluet. Jalkimmaiset jouduimme kuitenkin jattamaan poydalle, silla ei tama suomalainen romanialaiselle parjaa. Eilen aamulla uni maistui ja Sam melkein myohastyi junasta Ateenaan. Siella se nyt menee jossain. Outoa olla taas kaksin Laurin kanssa, mutta toisaalta helpottavaa, silla ensimmaisen kerran elamassani kuulin (mieheksi haluavan) naisen tunnustavan ihastumistaan minuun.. Taytyy sanoa, etta toki sen kuuleminen tuntui hyvalta (mika vaan milla ego kasvaa), mutta tajusin entista vahvemmin mihinpain romanttisen rakkauden etsinnassani kallistun. Kylla miehet on ihania.
Lauri on jaanyt koukkuun Romanialaisiin uhkapeleihin. Eilen se kavi Casinolla kolme kertaa. En tajua moisista peleista mitaan Suomessakaan ja taalla viela vahemman.
Mika arsyttaa kaikista eniten on se, etta lahes kaikki juomat limuista veteen ovat Coca-cola companyn tuottamia..
Okei, Draculan linna (missa se ei oo koskaan asunut) tarinat taitaa jaada toiseen kertaan, silla toaletti kutsuu..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti