Uudelle elamalle

Budapestin joukkoliikennetta ei kay kuin kehuminen, mutta Keletin juna-aseman henkilokunnasta ei voi sanoa ihan samaa. Eilen illalla tehdessamme lahtoa meidat neuvottiin vaaralle laiturille ja kuin ihmeen kaupalla ehdimme oikeaan junaan. Viime minuutilla.
Sam paatti lahtea mukaamme Romaniaan, silla yojuna Sofiaan olisi tullut liian kalliiksi.
Olimme kolmin kuuden hengen istumahytissa ja ystavallinen naiskonduktoori sanoi meille tupakointimahdollisuuksista kysyessamme: "Tupakointi ei ole sallittua tassa junassa", piti pienen tauon, hymyili ja lisasi, "mutta ainahan voitte sulkea hytin oven ja verhot ja polttaa ikkunasta ulos. Me emme unkarilaiset emme niin valita, mutta tilanne Romanian puolella voi ola toinen". Oikeastaan vaan siksi, etta jokin on samaan aikaan kiellytta ja luvallista oli pakko polttaa yksi savuke ikkunanraossa roikkuen. Sam haki ravintolavaunusta meille kaikille kolmelle tolkit olutta ja niita kippistellen juhlimme uuden elaman alkua. Eilinen oli australiaslaisystavamme uuden syntymisen paiva: han paatti viimein virallisesti luopua elamastaan Samathana ja julkisti elamansa Samuelina. En ole koskaan aiemmin voinut mitenkaan ymmartaa, miksi joku ihminen haluasi elaa vastakkaisen sukupuolen ruumissa, mutta Samin kanssa keskutellessa se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Ihana tytto, poika, ihmisolento!

Aamuyosta hyttiimme kirjaimellisesti ahtautui keski-kainen nainen ja mies. Siirryimme jotakuinkin istuma-asentoihin ja Lauri laittoi pitkien kalsareidensa paalle housut. Toinen toisiimme nojaillen jatkoimme unia.
Maisema muuttui pikkuhiljaa tasaisesta makiseksi ja paljaasta kirkkaan valkoiseksi.
Sam oli rajahtaa onnesta nahdessaan ensimmaisen kerran elamassaan lunta. Vielakin han hihkuu kymmenen minuutin valein kuinka uskomatonta se on. Meista se on Laurin kanssa vahan hassua. Hassua on myos se, etta suomalaisen taytyy tulla alas Romaniaan nahdakseen lunta..

Ianin ystava Ani (Laurin mielesta Hani) haki meidat autolla asemalta ja naytti mista loydamme majapaikkamme. Se on aivan Brasovin vanhan kaupungin keskustassa ja on vaikeaa uskoa sita mita ymparilla on: korkeuksiin nousevat vuoret, idylli, vanha keskusta ja auringonsateiden kimmellys lumipeitteen pinnalla. Asken kavimme syomassa pastaa, polentaa ja banana splittia.
Erityisesti naiset pistavat taalla silmaan: useimmat ovat pukeutuneet erittain naisellisesti iasta tai viileasta ilmasta huolimatta. Melkein joka toisella vastaantulijalla on karvahattu. Ihmiset ovat ystavallisia ja auttavaisia kielimuurista huolimatta.

Budapest on nyt hetken taaksejaanytta elamaa, vaikka eilen Escerin kirpputorilta (jota"antiikkimarkkinat" kuvaisi paremmin) loytamani villainen kellomekko lammittaakin mukavasti jalkoja ja kirjailtu nahkakassi kantaa tarve-esineet myos taalla. Unkarilaiset olivat paapiirteittain erittain avuliasta kansaa ja jo hetken kartta kadessa paikallaan seisottuaan oli joku vieressa kysymassa mihin sita ollaan oikein matkalla. Erityisesti Lauri "The ladies man" loi keskuteluja paikallisten (ja ulkomaalaisten) kanssa ahkeraan tahtiin. Nyt sitten taalla. Vasyttaa, mutta olo on onnellinen.