Usein matkatessa tulee olo, etta on pakko paasta liikkeelle, eteenpain. Nyt on juuri sellainen olo. Vajaaseen viikkoon on mahtunut paljon vahvoja tunteita ja kokemuksia. On ollut suhteellisen helppoa unohtaa kodin rutiinit, tyo ja elaa ihmisten kanssa tassa ja nyt.
Viela pari paivaa sitten ajattelin kirjoittavani pari kirjetta Suomeen, mutta en ole varma pystynko siihen sittenkaan. Nyt tuntuu silta, etta tullakseen osaksi tieta on pakko antautua ja unohtaa muu.
Huominen saattaa tuoda mukanaan toisenlaisia ajatuksia. Sen nakee sitten.
Lauri hauskuuttaa eteisessa slovanialaistyttoja ja mina odotan Samia suihkusta. Olemme luovuttaneet huoneemme ja vieneet tavaramme hostellin parvekkeelle sailoon. Juna lahtee vasta vahan ennen puolta yota, joten suuntaamme Budapestin suurimmalle kirpputorille ja sitten onkin jaahyvaisten aika..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti